Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ***½. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ***½. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia / Bram Stoker

Kuva Tammen sivuilta
Alkuteos: Dracula's Guest and Other Weird Stories
Kustantaja: Tammi
Ilmestymisvuosi: 1914
Suomentanut: Inkeri Koskinen
Tämä on äidinkielen kurssityö.




Bram Stoker (1847-1912) sai jo pienenä äidiltään innostuksen keksiä ja kirjoittaa omia tarinoita - äiti viihdytti poikaansa kertomalla pelottavia tarinoita. Aikuisiällä Stoker kirjoitti novelleja ja jatkokertomuksia sekä teatteriarvosteluita lehtiin. Erään arvostelun kautta hän tutustui näyttelijä Henry Irvingiin, jonka manageri Stokerista myöhemmin tuli. Vaikka hän kirjoitti useita novelleja ja romaaneja, ainoaksi tunnetuksi teokseksi on jäänyt Dracula. Viimeisinä vuosinaan Stoker ryhtyi kokoamaan tätä novellikokoelmaa turvatakseen perheensä elannon.

Oikeastaan otin tämän kirjan arvosteltavaksi vain alussa olevan saatteen takia - Florence Stoker kertoo siinä Draculan vieras -novellin olleen osa Draculan alkuperäistä käsikirjoitusta. Vaikka novellista löytyi selviä yhteneväisyyksiä kyseiseen romaaniin, kuten muun muassa päähenkilön luonne sekä Draculan ja suden suojelevaisuus vierastaan kohtaan, en itse keksinyt sille paikkaa romaanissa.

Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia sisältää yhdeksän kauhunovellia. Näistä novelleista suurimman osan tapahtumat sijoittuvat johonkin syrjäiseen tai muuten vain synkkään ja pelottavaan paikkaan. Novelleissa osansa saavat niin kostonhimoinen musta kissa, rotaksi muuttunut ihminen, vampyyrit kuin ulvovat sudet. Ihmishahmoissa korostuu 1800- ja 1900-luvun vaihteelle tyypillinen ajattelutapa - miehet ovat vahvoja ja rohkeita, kun taas naiset ovat heikkoja ruumiiltaan ja mielenterveydeltään.

Novelleilla ei ole yhdistävää teemaa, mutta useimmissa korostetaan ihmisen luottamusta omaan järkeen sekä uteliaisuutta, "epäluonnollista" totuutta suostuta hyväksymään, vaikka se seisoisi silmien edessä. Asioita saatetaan aluksi säikähtää, kuten tapahtuu Crookenin hiekkasärkät -novellin päähenkilölle, mutta uteliaisuus ja tiedonhalu houkuttelevat henkilön asettamaan itsensä varoitetulle vaaralle alttiiksi. Uskontoon ja yliluonnollisuuteen liittyvät aiheet ja myytit ovat vahvasti läsnä, tämän huomaa esimerkiksi Tuomarin talo -novellissa - rotta säikähtää Malcolmsonin kohottaessa Raamattua.

Kieli ja rakenne ovat novelleissa tavallisia. Tapahtumat kulkevat kronologisessa järjestyksessä, ainoastaan Uni punaisista käsistä sisältää takaumia. Teksti on yllättävän sujuvaa ja helppolukuista verrattuna Draculaan, jossa on monimutkaisia sanoja ja lauseita. Kerrontaa elävöitetään lyhyillä lauseilla ja kuvailulla. Kuvailua oli hieman liikaa, mutta kuitenkin se sai tapahtumapaikat konkreettisemmiksi ja helpommin kuviteltavimmiksi.

Lukukokemuksena Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia ei kauhistuttanut tai säväyttänyt kovinkaan erikoisesti. Vaikka osa novelleista jäi hieman epäselviksi, mutta kokonaisuutena tämä novellikokoelma toimii hyvin. Nykypäivän lukijalle novellit eivät anna sitä samaa kuin 1900-luvun lukijalle, sillä tuolloin oltiin taikauskoisempia ja uskonnollisempia kuin nykyaikana. Siksi tämä kokoelma ei tule saavuttamaan Suomessa kovinkaan suurta suosiota - kukaan ei osaa enää pelätä novelleissa esiintyviä hahmoja ja/tai tapahtumia. Uskon, että ainoastaan Stokerin muuta tuotantoa lukeneet henkilöt osaavat arvostaa tätä novellikokoelmaa ja sen sanomaa.


***½

maanantai 28. tammikuuta 2013

Veren voima / Charlaine Harris

Kuva täältä
Alkuteos: Dead Until Dark
Kustantaja: Gummerrus
Ilmestymisvuosi: 2001
Suomentanut: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Sookie Stackhouse on tarjoilijana Merlotte's-baarissa, louisinalaisessa Bon Tempsin kaupungissa. Häntä voisi luulla tavalliseksi naiseksi, mutta sitä hän ei todellakaan ole. Sookie on telepaatti, joka pystyy kuulemaan kaikkien ajatukset. Tai ainakin hän uskoi niin, kunnes eräänä iltana Merlotte'siin saapuu mysteerimäinen vampyyri, Bill. Bill ja Sookie rakastuvat toisiinsa ja Sookie huomaa vampyyrien olevan jotain aivan muuta kuin julkisuus antaa ymmärtää.

Veren voima on Sookie Stackhouse -sarjan ensimmäinen osa. Aihe kirjassa on mielenkiintoinen ja erilainen: vampyyrit elävät (julkisesti) rinnakkain ihmisten kanssa keinoveren ansiosta. Tosin vampyyreilla ja ihmisillä on erilaiset oikeudet ja velvollisuudet.

En ole ikinä onnistunut suuttumaan kirjan henkilöille, mutta Sookie saa vereni kiehumaan! Veren voimassa korostetaan miten "viaton, sievä, seksikäs ja blondi" Sookie on ja kuinka kaikki lähipiirin yliluonnolliset olennot ovat jollakin tapaa ihastuneita häneen. Lempihahmokseni nousi kuitenkin Eric, Fangtasia-baarin omistaja. Hän on ilkeä, mutta pohjimmiltaan kohtelias.

Charlaine Harris on onnistunut kuvaamaan henkilöiden välisiä suhteita ja luonteita erinomaisesti. Joidenkin henkilöiden kohdalla näiden luonne ja vaikutelma välittyi erittäin hyvin. Kuten esimerkiksi Billistä sai sisäänpäin kääntyneen ja katkeroituneen vaikutelman melkein heti tämän "astuttua juoneen".

Teksti oli nopealukuista, mutta välillä ontuvaa. Olisi mukavaa lukea tämä alkuperäiskielellä, silloin tekstistä voisi saada enemmän irti. Myös etelävaltioiden murre toisi mukavan säväyksen!


***½

lauantai 12. tammikuuta 2013

Tummien perhosten koti / Leena Lander

Kustantaja : Kirjayhtymä
Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä : 322
Juhani Jansson on ollut naimisissa kahdeksan vuotta ja on ylenemässä toimitusjohtajaksi. Rakkaus- ja työelämä siis sujuvat hyvin. Kuka voisi uskoa päältäpäin, että tämä mies on kiertänyt sijaiskodeissa? Juhani on yrittänyt unohtaa Saaren ja sen tapahtumat, mutta ne alkavat tulvia mieleen Juhanan pomon kysyessä Saaressa tapahtuneesta taposta. Taka-alalle työnnetyt muistot alkavat tulvia Juhanin mieleen...

Koiran hautajaisissa Juhanin isä on juonut liikaa. Hän uhkaa vaimolleen Mairelle tappavansa itsensä, lapsensa sekä Mairen, jos tämä jättäisi hänet. Yöllä Maire yrittää hukuttaa kuopuksensa (Saulin) ojaan, koska uskoo kuoleman olevan tälle parempi vaihtoehto kuin isän juopottelun seuraaminen. Juhani kuitenkin pelastaa veljensä. Naapurin ilmiannon seurauksena Juhani ja Sauli otetaan huostaan.

Tästä alkaa Juhanin kierto eri sijaiskodeissa. Lopulta hän päätyy Saareen, poikakotiin, jota johtaa Olavi Harjula omalaatuisilla menetelmillään. Saaressa asuu "potilaiden" lisäksi ainoastaan johtala Harjula, tämän vaimo ja viisi tytärtä sekä tilan- ja karjanhoitaja Tyyne. Alun vaikeuksien jälkeen Juhani ystävystyy muiden asukkaiden kanssa. Erityisen läheiseksi hän tulee Ilkka Salmen, poikakodin vanhimman asukkaan kanssa.

Jo kirjan alussa herää kysymyksiä. Kenen syytä Tyyne Koskisen kuolema oli? Miksi Juhanin vanhemmat käyttäytyivät sillä tavalla? Keneen voi luottaa? Ketkä rakastuvat? Kuka pettää?

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turun Kulhon saarelle, jossa toimi poikakoti vuosina 1925-1968. Olisi mielenkiintoista tavata kyseisen poikakodin entisiä asukkaita ja kysyä, millaista elämä Saaressa oikeasti oli. Olisikohan Leena Lander saanut inspiraation kirjaansa jonkun poikakodin asukkaan tarinasta.

Tummien perhosten koti on monen erilaisen tunteen kirja: siinä käydään kaikki tunteet rakkaudesta vihaan ja mustasukkaisuuteen. Kirja sai ajattelemaan laitosnuorten elämää, kokemuksia ja kohtaloa nyt ja aiemmin. Itse en tunne henkilökohtaisesti huostaanotettuja lapsia/nuoria, siksi minulla on ollut heitä kohtaan aika paljon ennakkoluuloja. Tummien perhosten kodin lukemisen jälkeen alan ymmärtää, että heidän menneisyytensä on erilainen ja saattanut täten vaikuttaa käytökseen.

Olavi Harjulan kasvatusmetodit ovat todellakin omalaatuiset, jos verrataan nykyaikaisiin lasten ja nuorten kasvatusmenetelmiin. Kuinka moni hyväksyisi eristyksissä olevan työleirimäisen poikakodin, jossa vannotaan selkäsaunan nimeen? Kirjan tapahtumien aikaan (1960-luku) lasten ruumiillinen kuritus oli vielä sallittua Suomessa (kiellettiin vuonna 1984) ja Harjulan koettiin onnistuneen erinomaisesti "poikien kesyttämisessä". Kirjasta välittyy Harjulan aito välittämisen tunne ja auttamisen halu. Minulle jäi ainakin käsitys, että hän piti pojista enemmän kuin omista tyttäristään, joihin ei ollut onnistunut luomaan läheistä suhdetta. Harjula pystyy olemaan oma itsensä poikien kanssa ja puhumaan näille helpommin. Harjulan kohtalo kirjan lopussa ei oikeastaan yllättänyt ollenkaan.

Teosta oli helppo lukea, mutta teksi ja/tai juoni tökkivät välillä, erityisesti kirjeiden kohdalla. Kirjan hyviin puoliin kuuluvat monipuoliset kerrontakulmat ja yllättävät juonenkäänteet. Lopussa jäi vaivaamaan, muiden poikakodin asukkaiden kohtalo ja kuka Harjulan tyttäristä päätyi naimisiin Juhanin kanssa. Kuitenkin Leena Lander on onnistuneesti yhdistänyt monen erilaisen henkilön tarinan yhteen kirjaan.


***½