Piiat (elokuva)

Kuva Wikipedian artikkelista

Kesto: 2h 20min
Merkittävimmissä rooleissa:
Skeeter: Emma Stone
Aibileen: Viola Davis
Minny: Octavia Spencer
Hilly Holbrook: Bryce Dallas Howard
Miss Celia: Jessica Chastain
Charlotte Phelan (Skeeterin äiti): Allison Janney
Elizabeth Leefolt: Ahna O'Reilly
Stuart: Chris Lowell
Jolene French: Anna Camp
Mister Johnny: Mike Vogel
Ohjaaja: Tate Taylor
Käsikirjoitus: Tate Taylor
Tuottaja(t): Chris Columbus, Michael Barnathan, Brunson Green

Piiat-elokuva perustuu samannimiseen Kathryn Stockettin teokseen. Tämä elokuva yllätti minut positiivisesti! Odotin elokuvaa, johon tuotantotiimi olisi lisännyt paljon omia kohtauksiaan ja poistanut suurimmanosan kirjan tapahtumista, mutta tämä elokuva noudatti lähes orjallisesti kirjaa. Tässä ei ollut oikeastaan ollenkaan "uusia" tapahtumia, mikä on todella positiivista! Tästä syystä en ryhdy selittämään juonta, vaan sen voi käydä lukemassa täältä.

Elokuvana Piiat on herkempi kuin kirjana. Tämä on yksi niistä harvoista elokuvista, jotka ovat saaneet minut itkemään. Tosin katsoin tämän loppuun melkein 24 tunnin valvomisen jälkeen, joten väsymyksellä saattaa olla osuutta asiaan. Varsinkin kohtaus, jossa Aibileen kyyneleet silmissä sanoo luovuttamaisillaan olevalle Skeeterille: "He tappoivat poikani." sai minut liikuttumaan.

Minny on täsmälleen sen näköinen, joksi olin kuvitellut! Octavia Spencer (joka muuten sai roolistaan sivuosa-Oscarin!) onnistuu luomaan hahmostaan entistä eläväisemmän ja hauskemman. Kuitenkin Minnyn ja miss Celian välinen suhde jäi mielestäni vajaaksi. Elokuvassa miss Celia jäi hieman etäiseksi, jäin kaipaamaan hänen kohdaltaan enemmän, vaikka muuten hän vaikutti juuri siltä kuin kirjan perusteella kuvittelin.

Näyttelijävalinnat olivat erinomaisia. Varsinkin Bryce Dallas Howard onnistui tekemään Hilly Holbrookista entistä ärsyttävämmän ja tärkeilevämmän. Tämän ilmeet syödessä Minnyn "erikoiskakkua" oli mahtavat.

En keksi oikeastaan mitään kritisoitavaa tästä elokuvasta, paitsi pituuden. Vaikka kokonaisuutena elokuva on mahtava, sen pituus voi karkottaa osan katsojista, olisi elokuva kuinka viihdyttävä tahansa.


****½

Tummien perhosten koti (elokuva)

Kuva otettu Wikipedian artikkelista

Kesto: 1h 45min
Merkittävimmissä rooleissa:
Juhani Johansson: Niilo Syväoja
Olavi Harjula: Tommi Korpela
Ilkka Salmi: Eero Milonoff
Hämäläinen: Niko Vakkuri
Sulkava: Iiro Panula
Rinne: Ville Saksela
Simola: Henri Huttunen
Sjöblom: Roope Karisto
Irene Harjula: Kristiina Halttu
Vanamo Harjula: Marjut Maristo
Tyyne Koskinen: Kati Outinen
Juhanin isä: Pertti Sveholm
Ohjaaja: Dome Karukoski
Käsikirjoitus: Marko Leino
Tuottaja(t): Jukka Helle, Markus Selin
Säveltäjä: Panu Aaltio

Tummien perhosten koti elokuvana muistuttaa yllättävän paljon alkuperäisteosta. Elokuvaan oli välittynyt kirjan synkkä ja hieman surullinen tunnelma. Näyttelijävalinnat olivat erinomaisia ja jokainen oli onnistunut tuomaan jotakin omaa roolihahmoonsa.

Niilo Syväoja sai Juhaniin lisää herkkyyttä ja ujoutta. Vaikka Juhani esittääkin kovaa ja itsevarmaa, huomaa hahmon ilmeistä ja liikkeistä hahmon todellisen luonteen. Syväoja saa tuntemaan entistä enemmän sääliä Juhania kohtaan.

Eero Milonoff tekee Salmesta entistä uhkaavammalta ja jurommalta. Kohtaukset, joissa Milonoff esiintyi, saivat jännittyneeksi - odotin kokoajan Salmen käyvän jonkun kimppuun. Se tarkoitushan hänen hahmollaan tietysti oli, kirjassakin häntä pidettiin porukan johtajana, kukaan muista pojista ei uskaltanut uhmata Salmea hänestä huokuvan auktoriteetin takia.

Tommi Korpela onnistui luomaan Harjulasta entistä synkemmän, kieromman ja hullumman hahmon. Harjula ei syytä suoraan, mutta uhkailee ja vihjailee. Korpelan ulkonäkö on kuin luotu kyseiseen rooliin, tumma ja tyyneltä vaikuttava mies, mutta onkin sisältä jotain aivan muuta. Jäin kaipaamaan kirjan lopussa olevaa kohtausta, jossa Juhani monen vuoden jälkeen kohtaa Harjulan. Olisin halunnut nähdä, mitä Korpela olisi tuonut itsestään hulluksi tulleeseen Harjulaan.

Erilaista elokuvassa ja kirjassa oli juonellisesti merkityksettömien tapahtumien ja henkilöiden pois jääminen. Itseäni jäi harmittamaan Juhanin aikuisuutta kuvaavien kohtauksien pois jääminen - olisi ollut helpompaa muodostaa käsitys päähenkilön henkisestä ja fyysisestä kasvusta. Vanamon ja Juhanin sekä Juhanin ja poikien välisiä suhteita kuvattiin enemmän, mikä sitoi juonta enemmän yhteen.

Tummien perhosten koti kannattaa katsoa keskittyneesti ja katsomisen jälkeen kannataa elokuvaa kokonaisuutena pohtia. On vaikea valita, kumpi on parempi, elokuva vai kirja, sillä ne ovat yhtäaikaa niin samanlaisia ja erilaisia. Ehkä elokuva kokonaisuutena vie voiton.

****-