 |
| Alkuteos: The Good Daughter Kustantaja: LIKE Julkaisuvuosi: 2010 Suomentanut: Anu Nyyssönen |
Iranilainen tytär perustuu tositapahtumiin ja kertoo Jasmin Darznikin äidin elämäntarinan.
Jasmin palaa äitinsä luo Kaliforniaan suremaan isänsä poismenoa. Järjestellessään isänsä tavaroita hän löytää sattumalta vanhan valokuvan, jossa tuntematon mies on kietonut kätensä Jasminin äidin, Lilin, ympärille. Lili ei aluksi suostu kertomaan kuvan miehestä mitään, mutta Jasminin palattua yliopistolle, hän alkaa saada äidiltään kasetteja. Kaseteissa Lili kertoo elämästään kotimaassaan, Iranissa.
Jasmin palaa äitinsä luo Kaliforniaan suremaan isänsä poismenoa. Järjestellessään isänsä tavaroita hän löytää sattumalta vanhan valokuvan, jossa tuntematon mies on kietonut kätensä Jasminin äidin, Lilin, ympärille. Lili ei aluksi suostu kertomaan kuvan miehestä mitään, mutta Jasminin palattua yliopistolle, hän alkaa saada äidiltään kasetteja. Kaseteissa Lili kertoo elämästään kotimaassaan, Iranissa.
Kaseteista Jasmin kuulee äidistään ja muista sukulaisistaan asioita, joita ei olisi voinut uskoa todeksi. Lopulta Jasmin alkaa ymmärtää Lilin puheita "kunnollisesta iranilaisesta tyttärestä" ja tämän kaipuuta Iraniin.
Iranilainen tytär on mahtava kirja, kun lukemisen aloittaa, sitä ei malta lopettaa! Tekstiä oli helppo lukea ja suomennos oli yllättävän sujuva. Kuvailua on juuri sopivasti, eikä turhiin asioihin takerruta.
Kirja herätti ajatuksia ja kummastusta iranilaisesta kulttuurista (ja varsinkin sen epäkohdista). En voi edes kuvitella, miten epäoikeudenmukaista naisten kohtelu vielä 1900-luvun puolivälissä on ollut! Länsimaissa ollaan vinguttu tuolloin naisten äänioikeudesta, jota Iranissa ei varmaan olisi edes uskallettu ajatella. Joitakin tapahtumista oli vaikea käsittää, en osaa oikein selittää miksi. Luulen, että teos aukeaa minulle paremmin, kun luen sen uudestaan muutaman vuoden päästä.
****
Iranilainen tytär on mahtava kirja, kun lukemisen aloittaa, sitä ei malta lopettaa! Tekstiä oli helppo lukea ja suomennos oli yllättävän sujuva. Kuvailua on juuri sopivasti, eikä turhiin asioihin takerruta.
Kirja herätti ajatuksia ja kummastusta iranilaisesta kulttuurista (ja varsinkin sen epäkohdista). En voi edes kuvitella, miten epäoikeudenmukaista naisten kohtelu vielä 1900-luvun puolivälissä on ollut! Länsimaissa ollaan vinguttu tuolloin naisten äänioikeudesta, jota Iranissa ei varmaan olisi edes uskallettu ajatella. Joitakin tapahtumista oli vaikea käsittää, en osaa oikein selittää miksi. Luulen, että teos aukeaa minulle paremmin, kun luen sen uudestaan muutaman vuoden päästä.
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti